Milo Moiré on sveitsiläinen aikuinen elokuvataiteilija ja käsitteellinen taiteilija, jolla on slovakkilaiset ja espanjalaiset juuret ja joka on tullut tunnetuksi esitystaiteesta eroottisten elokuvien lisäksi käyttäen kehoaan ja alastomuutta ilmaisuvälineenä. Uransa aikana hän loi tietoisuutta lisääviä teoksia, kuten Plopegg No. 1, jonka hän esitteli Art Kölnissä vuonna 2014, jossa hän puristi munia täynnä maalia hänen emättimen päälle kankaalle, mikä luo abstraktin taideteoksen, joka oli myöhemmin verrattuna Rorschach testi. Esityksessään "Script System No. 2." Hän ilmestyi alasti Art Basel -näyttelyyn, jossa hänen ruumiiseensa maalatut vaatteiden nimet tutkivat sosiaalisia konventioita ja kognitiivisen psykologian kirjoituksia kyseenalaistaen jokapäiväistä automaatiota. Peililaatikon projektissa hän vieraili Düsseldorfissa, Amsterdamissa ja Lontoossa vuonna 2016, jossa hän piilotti ruumiinsa peililaatikkoon ja kutsui vieraita koskettamaan rintojaan tai sukuelimiään 30 sekunnin ajan. Milo Moirén työ on usein provosoivaa, liikkuu taiteen ja pornografian reunalla, joka on tarkoituksellisesti mukana ja inspiroitu taiteilijoiden kuten Marina Abramovic tai Joseph Beuys. Hänet pidätettiin Pariisissa vuonna 2015, koska hän oli poseerattu edessä Eiffel Tower selfies turisteja ja Lontoossa Mirror Box. Hän on myös aktiivinen aikuiselokuva-alalla ja tarjoaa ilmaiseksi "sensuroimattomia" videoita verkkosivuillaan, ja hän oli myös elokuvassa Mad Heidi (2022) ja Ninja Warrior Sveitsi (2018). Hän asuu Düsseldorfissa, ja sosiaalisessa mediassa, kuten BestFans-alustalla, hän ottaa yhteyttä faneihinsa yksinoikeudella. Hänen työnsä on sekä juhlittu ja kiistanalainen, monet pitävät häntä esimerkkinä vapauden taiteellisen ilmaisun, kun taas toiset, esimerkiksi kriitikko The Guardian, Jonathan Jones, pitävät hänen luentoja tyhmä ja epätoivoinen.